Kirjaesittely - Eragon

Äidinkielenkurssilla meidän on ollut tehtävänä kirjoittaa tälläinen kirjaesittelyblogi. Minun blogini käsittelee kirjaa nimeltä Eragon, jonka on kirjoittanut Christopher Paolini. Kirja on fantasiaromaani ja se on julkaistu Suomessa vuonna 2003. Se on ensimmäinen osa kirjasarjasta Perillinen. En ole lukenut paljoakaan kirjoja, eikä minulla ole mitään kirjaa, josta olisin pitänyt ylikaiken, mutta tämä on ollut sellainen kirja, josta olen pitänyt paljon. Se miksi pidän juuri tästä kirjasta pohjautuu luultavasti siihen, että pelaan melko paljon erilaisia tietokonepelejä, joista osa ovat fantasiapelejä.

Christopher Paolini

Eräs mielenkiintoinen seikka on se, että Christopher aloitti kirjan kirjoittamisen jo 15-vuotiaana. Kirja julkaistiin omakustanteisena ja se ei saanut paljoakaan huomiota, vaikka Christopher kiersi ympäri kirjakauppoja, kirjastoja ja kouluja läpi Yhdysvaltojen, mutta kirja ei silti saanut huomiota. Hyvänä päivänä kirjoja saatettiin myydä "huikeat 40 kappaletta". Kesällä 2002 Yhdysvaltalainen novellikirjailija Carl Hiaasen oli lomalla eräässä kaupungissa, jossa Christopher oli esittelemässä kirjaansa. Hänen poikansa oli ostanut kirjan ja ihastunut siihen heti. Hän näytti sitä isälleen, joka toi kirjan esille kustantamo Alfred A. Knopf:ille. Kustantamo otti yhteyttä Chritopheriin ja hänen perheeseensä ja kysyivät olisivatko he kiinnostuneita siitä että Knopf julkaisisi Eragonia. Vastaus oli kyllä. Muutamien muutosten jälkeen Knopf julkaisi kirjan vuoden 2003 Elokuussa.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen Alagaësia:n maailmaan, jota hallitsee tyranni Galbatorix. Ihmiset, kääpiöt ja haltiat elävät erillä toisistaan, vaikkakin muutamia yksilöitä on muiden rotujen luona. Alagaësia:n historia on verinen. Lohikäärmeet ja haltiat taistelivat kauan sitten, ennen kuin syntyivät Lohikäärmeratsastajat, jotka siis olivat haltijoita joiden taisteluparina toimi lohikäärme (Poikkeuksia ratsastajan rodussa esiintyy. Suurin osa haltijoita). Ratsastajan ja lohikäärmeen välillä on syvä side. Toisen kuollessa toinen saattaa joutua syvään hulluuteen, joka usein koituu kohtaloksi. Tämän verisen aikakauden jälkeen tuli Lohikäärmeratsastajien aikakausi, jonka aikana ratsastajat pitivät yllä rauhaa Alagaësiassa. Mutta nuori lohikäärmeratsastaja Galbatorix menetti taistelussa lohikäärmeensä ja vaati uutta, mutta ei sitä saanut ja varasti lohikäärmeen munan. Tämän jälkeen hän alkoi vastustaa lohikäärmeratsastajia ja käännytti lisää ratsastajia puolellensa ja salamurhasi useita ratsastajia. Pitkän ja verisen sodan lopputuloksena oli se, että Galbatorix hallitsi suurta osaa Alagaësia:sta. Lohikäärmeratsastajat olivat tuhoutuneet, tai ainakin niin luultiin.

Kirjan alussi on prologi, jossa Varjo nimeltä Durza ja muutama Urgali tappavat kaksi haltijaa ja jahtaavat viimeistä eloon jäänyttä (Varjot ovat pahoja taikaolentoja ja Urgalit ovat eräänlaisia puolijättiläisiä, jotka Durza on manannut). Viimeisen eloonjääneen  haltijan nimi on Arya. Aryan tehtävänä on ollut kuljettaa lohikäärmeen muna haltijoiden luota erääseen paikkaan, mutta hän ja hänen saattueensa joutuvat väijytykseen, mutta Arya pääsee pakenemaan ja lotsii lohikäärmeenmunan pois luotaan.

Samaisella hetkellä kirjan päähenkilö Eragon, oli metsästämässä Selkärankavuoristossa, kun yhtäkkiä lähistölle ilmestyi jotakin, joka aiheutti suuren valoilmiön ja kovan äänen. Kun valo oli loppunut Eragon meni tutkimaan mikä se oli. Hän päätyi pienelle aukiolle jonka keskellä on todella sileä sininen kivi. Kivi kuitenkin kuulosti ontolta kun sitä kopautti, joten Eragon otti kiven mukaan josko siitä saisi hyvän summan. Kun hän oli palannut enonsa Garrown luokse hän tutkiskeli kiveä lisää. Yöllä Eragon heräsi kimeään vingahdukseen ja hän pelästyi mistä se tuli. Huoneen ovi oli kiinni ja ääni oli liian kova lähteäkseen rotasta. Taas kuului kovempi vingahdus. Eragon mietti mistä ääni tuli. Hänen silmänsä osuivat kiveen joka oli hyllyllä. Hän meni kiven luokse ja otti sen käsiinsä. Hän kuuli taas vingahduksen joka tuntui menevän hänen sormiensa läpi. Ääni tuli kivestä. Eragon yritti mennä nukkumaan ja jättää mysteerin huomiseksi. Jonkin ajan päästä Eragon heräsi taas siihen, kun kivi keinahteli hyllyllä. Eragon hyppäsi sängystä veitsi kädessä ja kivi lopetti keinumisen. Sitten kivi alkoi vinkua ja keinua entistä nopeammin ja pysähtyi. Sitten se värisi ja lähti vierimään eteenpäin ja tippui lattialle. Yhtäkkiä pintaan ilmestyi halkeama, sitten toinen ja kolmas. Halkeamien leikkauskohdassa huojui pieni palanen. Palanen nousi ja keikahti lattialle. Kuului useita vingahduksia, ja kiveen syntyneestä aukosta nousi tumma pää. Pian koko otus oli kiven ulkopuolella. Olento joka seisoi Eragonin edessä ja nuoli pois ympärillään repsottavaa kalvoa oli lohikäärme.

Eragon antaa lohikäärmeen nimeksi Saphira ja kasvattaa sitä salaa Galbatorix:ilta, kunnes kaksi hänen kätyriään tulevat etsimään munaa läheiseen kylään, Carvahall:iin. Eragon ja Saphira pääsevät pakenemaan piiloutumalla metsään, mutta hänen eno Garrow on pahasti loukkaantunut, koska Ra'zac:it, Galbatorix:in kätyrit, olivat hyökäneet heidän tilalleen. Garrow kuitenkin kuolee ja Eragonilla ei ole mitään syytä jäädä Carvahall:iin. Hän päättää lähteä kostamaan Ra'zac:eille.

Kirjan kansi

Carvahall on pitkään ollut tarinankertoja Brom:in koti. Hänen menneisyydestään eivät muut kyläläiset tiedä paljoakaan. Hän pelastaa Eragonin Ra'zac:ien hyökkäykseltä ja hän vaatii päästä mukaan pakomatkalle. Brom ja Eragon jättävät Carvahall:in taakseen ja suuntaavat Teirm:iin, jossa on Brom:in vanha tuttu. Matkalla Brom opettaa Eragon:ille miekkailua, taikuutta ja muinaista kieltä. Brom ei kuitenkaan kerro mistä on tämän kaiken oppinut ja se mietityttää Eragon:ia. Eragonista oli tullut lohikäärmeratsastaja Saphiran ja hänen välisen siteen kautta. Matkalla Teirm:iin he menevät erään aavemaisen kylän läpi. He joutuvat Urgalien väijytykseen ja pakenevat kylän keskustaan, jossa he kohtaavat suuren ruumisvuoren. Siinä kylässä Eragon käyttää ensimmäistä kertaa magiaa, mutta taika minkä hän taikoo on todella vaarallinen ja hänen ei edes ollut osannut tätä taikaa vaan hän taikoi sen vasitonvaraisesti. He pakenevat ja saapuvat Teirm:iin. Siellä he tapaavat Brom:in vanhan tuttavan, joka on luullut että Brom on kuollut. Hän auttaa heitä jäljittämään Ra'zac:it, jotka ovat Dras-Leona nimisessä kaupungissa. Eragon ja Brom soluttautuvat kaupungkiin. Eragon kohtaa Ra'zac:it kirkossa ja hän sekä Brom joutuvat pakenemaan kaupungista. Yöllä heidän leiriinsä hyökätään ja Brom haavoittuu pahasti. Muukalainen nimeltä Murtagh pelastaa heidät. Brom tietää kuolevansa ja kertoo Eragonille olleensa ennen lohikäärmeratsastaja. Bromin lohikäärmeen nimi oli myös Saphira, mutta se kuoli taistelussa pahaa lohikäärmeratsataja Morzan:ia vastaan. Brom kosti Saphiran kuoleman ja surmasi Morzan:in. Tämän kerrottuaan Brom kuolee. Eragon ja Saphira vievät Brom:in ruumiin kallion päälle ja Saphira tekee kyyneleistään Brom:ille kristallisen haudan. Lohikäärmeetkin voivat käyttää taikuutta, vaikkakin eivät voi sitä itse hallita.

Murtagh:ista tulee Eragonin uusi matkakumppani. Heidän määränpäänsä on Gil'ead. He menevät sinne löytääkseen lisää tietoa kapinallisryhmästä nimeltä Varden. Kun he ovat Gil'ead:in lähellä Eragon vangitaan ja viedään kaupungkiin vangiksi. Hän saa tietää että samassa paikassa pidetään vankina naista, josta Eragon on nähnyt mysteerisiä unia. Kun Eragon pakenee sellistä hän pelastaa myös tämän mystisen naisen. Hän saa tietää, että tämä on haltija. Murtagh ja Saphira tulevat pelastamaan heidät, mutta he joutuvat taisteluun Durzan, eli varjon kanssa. Murtagh ampuu jousella Durzan silmien väliin ja tämä katoaa kuin tuhka tuuleen. He luulevat, että Durza olisi nyt tapettu. Eragon koskettaa haltijan mieltä ja saa tietää, että tämän nimi on Arya. Arya kertoo, että hänet on myrkytetty ja ainoa lääke olisi Varden:ien hallussa. Arya antaa tietoja Vardenien sijainnista. Vardenit ovat kääpiö kapungissa Tronjheim:issä, mikä on vuoressa nimeltä Farthen Dûr. Arya kertoo myös, että hänellä on vain muutama päivä elinaikaa, ellei hän saa vasta-ainetta. Eragon, Saphira päättävät lähteä Tronjheim:iin, mutta Murtagh epäröi lähtöään historiansa takia. Hän lähtee kuitenkin mukaan. Matkalla Tronjheim:iin he näkevät suuren Urgali armeijan menevän samaan suuntaan ja he päättelevät niiden hyökkäävän Tronjheim:iin. He aikovat varoittaa Varden:eita hyökkäyksestä. Kun he pääsevät solan loppuun, joka johtaa Tronjheimiin, eivät he löydä sisäänkäyntiä. Kuitenkin heidät päästetään sisään muutamien lauseiden jälkeen jossa eragon kertoo keitä he ovat ja miksi he ovat sinne tulleet. Eragon ja kumppanit viedään Varden:ien johtajan Ajihad:in luokse, joka vangitsee Murtagh:in, koska tämä on Morzan:in poika. Morzan siis oli paha lohikäärmeratsastaja joka oli Galbatorixin palveluksessa ja surmasi Bromin lohikäärmeen.
Ajihad myös kertoo, että Durza ei ole kuollut. Ainoa tapa tappaa Varjo, on lävistää se sydän.

Kun Urgalien armeija saavuttaa Tronjheim:in, alkaa suuri taistelu. Ihmiset ja kääpiöt taistelevat yhdessä Urgal armeijaa vastaan, jonka Durza on manannut. Taistelun aikana Eragon kohtaa Durzan jälleen. Tällä kertaa Durza tekee ison ja syvän haavan eragonin selkään. Arya ja Saphira kuitenkin kiinnittävät Durzan huomion pudottamalla Tronjheimin katossa olevan jättimäisen tähtisafiirin alas ja Eragon saa tilaisuuden lävistää Durzan sydän miekallaan. Durzan lumous Urgaleista haihtuu ja nämä alkavat taistella keskenään. Vardenit saavat tilaisuuden ja ajavat Urgalit pois. Eragonin ollessa tajuton, Surujen Tietäjä ottaa häneen yhteyttä telepaattisesti ja kertoo Eragonille, että hänen pitää tulla haltijoiden luokse koulutettavaksi, Dû Weldenvardenin metsään.

Pidin kirjasta todella paljon ja odotan innolla sarjan viimeistä osaa, josta ei kyllä vielä valitettavasti ole tietoa. Asteikolla yhdestä kymmeneen arvosanaksi antaisin yhdeksän. Kirjassa ei paljoa ole huumoria, mutta on sitäkin pikkuriikkisesti. Kirja on pullollaan fantasiaa ja taisteluita sekä draamaa. Romantiikkaakin löytyy hiukkasen. Kirjasta on myös tehty elokuva, mutta itse en ole sitä katsonut. Suosittelen kirjaa kaikille fantasiasta pitäville lukijoille!